Armaat urheilijaurhot, kiitti kannustuksesta.
Lähdinpä sitten reissuun yksin ilman kulmamiestä hienoisista asennenäkemyseroista ja kustannushaasteista johtuen. Tiedän, päätöntähän se oli ja hetken kyseenalaistin itsekin päätöksen järjellisyyttä. Joku voisi kuvailla impulsiivisuudeksi mutta eihän tämä lampaiden laji olekaan. Kuitenkin mulla oli itsellä selkeä gameplan kuinka hoitaa tiketti kotiin, ja mikä tärkeintä, suuren suuri sydämen palo ja tahto olla viimeinen flikka pystyssä.
Perjantaina sitten puntari läpi ja paikan katsastus. Möhkö oli viime kesänä käynyt rymistelemässä siellä joten jonkinlainen ennakkotieto paikasta oli. Sali oli kummallinen yhdistelmä fitnesshippulointia ja kamppailupuolta, autenttisena lisänä Bruce Lee -henkilöpalvontaa. Lisäksi aulassa oli hassuna lisänä ihan perus baari pystyssä, palautusjuomat taitaa tarttua väelle pikaisesti treenin jälkeen.
"
Wie het kleine niet eert is het grote niet weert = Joka ei pientä arvosta, ei ole suuren arvoinen." Illalla oli käynnissä pikkutenavien potkistreenit ja nämä skaalalla viisi-kahdeksanvuotiaat nappulat oli sangen hurmaavia yksilöitä. Innokkasti
ne tuli juttelemaan ja koska yhteistä kieltä ei ollut, yrittivät ne kovasti opettaa hollannin alkeita. Illaksi ajauduin puntaria hoitaneen jätkän kotiin pokeri-iltaan, melko poikkeava aattoillan valmistelu

Lauantain aikana tuli sitten taas huomattua ero suomalaisen jämptiyden harvinaisuudessa, tämänkin kansan ajankäsitys on vähän häilyvä eikä kaikki ole niin justiinsa. Siihenkin pystyi varautumaan muiden ulkomaissa oteltujen matsien perusteella. Missään ei ollut näkyvillä ottelujärjestystä, ja Martijn kertoili sarjan neljännen osallistujan, saksattaren, tehneen oharit. Siinä se sitten pohti ottaako kolme kaikki toisiaan vastaan vai tehdäänkö arvonta josta yksi etenee suoraan finaaliin ja kaksi harventaa metsää. Arvontaan päätyi ja suuri yllärihän se oli että paikallinen diiva van Polanen Petel sai paikan suoraan finaaliin. Ja näin korkealle tasolle piti tulla jotta tulee vastaan otteluhanskoiksi rakkaat ystävämme Twinsin mallit, vielä iso koko johon olisi mahtunut kaksi kämmentäni. Kyllä täytyis pistää joku kansanliike aluille jotta noihin ei joutuis enää törmäämään.
Siinä sitten teippailin rauhassa kätöset ja tiesin ekan matsin olevan kolmas ottelujärjestyksessä. Kävin kysäsemässä Martijnilta kenet se pystyy antamaan jeesiksi kulmaan ja joku judoheppu sekä rastafariheppu höpöheinätripillä sieltä liikeni. Lämmittelytiloiksi oli varattu yksi teltta pihaosiossa, jossa tämä liettuatar lämmitteli joten en astunut vihollisen reviirille, niinpä menimme etupihalle lämmittelemään. Ilmasto oli kuitenkin tähän hyvin soveltuva. Katukivetyksellä lyötiin ja nurmikolla painittiin, melko huisia.
Ekassa matsissa ajoin vain iholle ja vein tonttiin, jatkoin siellä naputtelua ja rakentelin paikkaa kuristukselle. Tokassa erässä se sitten korisi rnc:ssä siihen malliin että taputus toteutui. Tää tiimi oli tosi hyviä heppuja ja jeesas kanssa siinä jatkossa.
Paikallinen drama queen van Polanen Petel oli sitten vuorossa matsinumerolla kahdeksantoista ja pimu oli käytökseltään melkoisen ärsyttävä, kotiyleisön vahvalla kannustuksella. Mun lisäkseni myös kulmamiehet oli sitä mieltä että tuomarin toiminta oli tässä matsissa puolueellista, sillä jo parin sekunnin pystypainitilanteessa tai mattopositiossa se nosti ottelun takaisin alkuun normiotteluetäisyydelle, sillä hollannittaren matto oli hieman hapuilevaa. Sormia se työnteli ahkerasti kohti silmiäni ja tuomari astui kahdesti varpaille, siitä sitten sisuuntuneena hain taas rnc:n kiinni niin eiköhän akka tiputtanut hammassuojia alahampaille sen verran että iski hampaansa kiinni käteen ja puraisi. Tämä eteni sitten täydelle ajalle ja pistein mulle.
Pihalla odotellessa lähtöä kuulin onnittelut ja katoin taaksepäin, siinä seisoi Marloes Coenen (se joka viimeksi otteli Cyborgia vastaan) ja jäädyin ihan täysin. Jotenkin ajauduin niiden porukan matkaan Marloesin vanhempien talolle ja siellä hengailtiin sekä keitettiin kattilallinen kananmunia porukan pahimpaan nälkään. "
Een man zonder baard is een ei zonder zout = Mies ilman partaa on kuin muna ilman suolaa." Tästä jatkoin Marloesin poikaystävän Rumerin kanssa Amsterdamiin niiden kaupunkiasunnolle, jossa katottiin matsit nauhalta läpi ja hengailtiin. Sitten jäin yöksi niiden kattohuoneistoon josta aamuherätys ja kohti Suomea.
Lentokentällä tuli taas vastaan normikuvio runsaita katseita johtuen pienestä pigmenttierosta tuossa silmän ympärillä, pitänee päivittää passikuvakin pandamalliin.
Toin mä sitten muutakin tuliaisiksi kuin sananlaskuja, ensimmäisenä suomalaisena paikan asettaa jalkapohjat Strikeforcen kanveesille. Harva siihen uskoi, mutta näin pitkälle kantoi se että itse tiesin. "
Eer wij wat weten zijn wij versleten. = Ennenkuin huomaamme olemme jo lopussa."